Kakkosalbuminsa julkaissut Rebound-nelikko nousee nyt heittämällä Rockabilly skenen parhaaseen kastiin.
Perinnetietoisuus on valtti mistä kelpaa ammentaa, mutta bändillä on lisäksi nälkä ja määrätietoinen etenemisen halu, sekä selkeä suunta.
Niinpä moderniin billy-osastoon poimitaan kompastelematta mausteeksi vaikkamitä, ja välillä vaan ihan päästellään ihan silkasta rockaamisen ilosta. Pitkälti omaan sävelkynän terävyyteen luottava albumi loistaa myös läskisten mehukkailla soundeillaan.
Tiukan rokkirullauksen ohella, johon kontra-basso släppää kiihkeän sykkeen, ja joilla sähkökitara kirmaa melodisen riehakkaasti, tarjotaan pari sulavalinjaista hituriakin.
Eikä miehiä passaa moittia liiasta totisuudestakaan, saati yhden jipon varaan ripustautumisesta, sen verran oveliin aivoituksiin matkan varrella törmää
4,5/5 Mikke Nöjd/Opari
B-puolen pyörähtäessä käyntiin, sikariportaan äkilliset kiireet tarjoavat taustatyöntekijälle yhden mustan minuutin parrasvaloissa, ja mahdollisuuden kertoa ”toinen puoli” tarinasta. Eli pitemmittä puheitta -osa 9/15- Ja selostaja-juontajana Mikki. ” Tää On Niin Tätä ”. En osaa kertoa Repan ajatuksista biisiä tehdessään, mutta pystyn helposti kuvittelemaan vanhan viidakon sanonnan: ”Joskus Tarmo lähtee lauantaina kaupungille, kuin kuka tahansa meistä”. Yleensä silloin vauhti on kova, ja draaman kaari on ennalta ennustettavissa. Eihän sen koskaan ”pitänyt mennä niin”, mutta yleensä silti viimeistään maanantai-aamuna alkaa pelottaa, että ”kohta sattuu”. Teknisesti tarkastellessa, treenivaiheessa biisi oli suht helppo omaksua, ja aika pian aloinkin tehdä treenidemojen päälle konepuhaltimilla ehdotuksia torvijärjestelyistä. Tämän sainkin vietyä läpi, ja lopulta onnistuttiin saamaan studiolle vierailulle Antero Priha, Niko Ahvonen, ja Rova Rouvinen, jotka tekivät puhaltimista totta. Ja...